Astrantia major tunnistettu

Edellisen blogitekstini punainen kukka on nyt tunnistettu. Valveutunut lukija tunnisti sen isotähtiputkeksi, joka on minulle ihan uusi perenna. Tässä vielä koko kukka lehtineen. Kiitos betty!

Uusia kukintoja

Nyt alkaa puutarhassamme kukkia useampi perenna ja pensas. Ruusut ovat vielä nupullaan, enkä tiedä tuleeko niistä mitään, sillä kirvat olivat täydellä teholla niiden kimpussa kunnes riensin paikalle mäntysuopaliuoksen kera...Ehkä liian myöhään.

Juhannuksen aikaan siirtelin kaikki esikot reunustamaan laattaterassia ja ketoneilikoita ja hopeahärkkiä etupihalle sieltä poimimieni tulppaaninriekaleiden tilalle. Ensi kesänä tulppaanien jälkeen ketoneilikat ja hopeahärkit pitävät huolen väriloistosta. Sitä on kivempi katsella kuin tämänvuotista multamaata ja tulppaaninjämiä. Kestää aikansa kun kasvit löytävät paikkansa - ja perennapenkeistä löytyy eri aikaan kukkivia kaunottaria koko kesän.

Pirteän lilan kukinnon omaava tarhakotakuusama (Weigela florida).

Lila sormustinkukka, joka selvisi Suomen talven yli. Valkoinen sitä vastoin ei.

V.punainen jaloritarinkannus.

Kilpiangervo, jonka ostin lehden takia, mutta kukintokin on mielestäni kaunis,
vaikka jotkut sitä vähättelevätkin.

Karpaattienkellon avoimet siniset kukat ovat lumoavia!

Tässä niistä vielä lähikuva

Marja-Liisalla nämä kukkivat jo juhannusaattona, meillä vasta tänään.

Tämän perennan sain Pekalta ja Tanjalta Orivedeltä.
Lehdet ovat jaloritarinkannusmaiset. Tunteeko kukaan?

Oma piha juhannuksena

Otin eilen kuvia oman pihamme kukkivista perennoista, jotka halusin jakaa lukijoideni kanssa:

Harjaneilikat ovat täydessä kukassa

Valkoinen harjaneilikka

Yksi lempikukistani, sininen jaloritarinkannus,
jonka takana on vaaleanpunainen samanlainen.

Kirkkaankeltaista nautintoa silmille tarjoaa tarha-alpi.

Karpaattienkellon avoin kukinto.

Perennapenkkini nauhusrivistö, jonka kukintaa saadaan vielä odottaa.

Vierailla pihoilla

Hyvää juhannusta! Juhannuksena kävimme kävelyllä kohteena Marja-Liisa-serkun puutarha ja sen läheisyydessä olevan 1930 rakennetun talon yhtä vanha puutarha. Ensin Marja-Liisan kukkia (harmittelen, ettei kauniista kerrotuista unikoista ollut paljoa jäljellä kuvattavaksi):

Tämän nimeä ei tainnut Marja-Liisakaan muistaa.
Punaisessa nupussa onkin keltainen kukka!
Tätä löytyy myös omasta pihastani - kiitos Marja-Liisan - mutta se ei vielä kuki.

Myskimalva

Hortensia?

Keltainen kullero

Ruusut olivat vielä suurelta osin nupussa

Tämäkin oli vielä nupullaan

Kävellessämme takaisin satuimme mieheni kanssa juttelemaan 80 vuotta vanhan huvilan isännän kanssa ja pyysin saada kuvata heidän upeita vanhoja perennojaan. Lupa saatiin :) Varsinkin varjoliljat olivat kauniita isoina rykelminä mutta ah, eivät valkoiset pionit ja kolme metriä leveät akileijapenkit jääneet niiden varjoon.

Palavaa rakkautta löytyi isoina alueina.

Valkoiset pionit oli siirrety hiukan varjoisampaan ja köytetty kiinni toisiinsa, raskaita kun ovat.

Akileijarivistö, kukinta jo lopussa.

Varjoliljoja? En ole näiden tyypistä varma.

Oi, kuinka kauniita!

Mieheni serkulta Marja-Liisalta saamani harjaneilikat ovat mielestäni vallan ihania! Marja-Liisa lahjoitti  harjaneilikoita viime kesänä pikkutaimina, ja tänä vuonna ne sitten kukkivat erilaisissa väreissä. Harjaneilikka on kaksivuotinen, mutta säilyy hyvin kasvupaikassaan sekä siementämällä että maassa kasvavien tyvivesojen avulla. Jostain syystä  tällaiset 'itse' kasvatetut puutarhan ihmeet antavat monesti enemmän iloa kuin kaupan 'varmat' taimet :) Oheiset kuva on otettu 4 päivää sitten, nyt kukinnot ovat kuvista poiketen jo täydessä terässä.

Ei enää tuntematon

Juuri kun ehdin ilmoittaa etten tiedä ko. kivikkokaunottaren nimeä, löysin sen netistä. Kyseessä on posliinirikko, tai tarkemmin sanoen sen uudempi lajityyppi, jolla on vanhaa perennaa isommat lehdet.


http://puutarha.net/index.asp?s=/keskustelu/keskustelu.asp?id=9163

Sarjassamme tuntemattomia kivikkokasveja

esittelyssä Rentun Ruususta ostettu kivikkokasvi, joka tekee hennon vaaleanpunaisen kukan. Tunnistaako kukaan? Kukinta-aika juuri nyt.

Viherpeukaloiden paketti saapui

...pitäen sisällään 6 kpl pioneja (Primevere ja Bowl of Beauty), japaninjaloangervo Bonnin sekä idänunikko Kleine Tanzerinin eli pikkutanssijan. Ensi vuonna viimeistään nähdään, millaisia kaunottaria näistä kasvaa.

Jättipoimulehti

Tämän perennan kukinto ja lehdet tarjoavat vaaleanvihreää ja keltaista nautintoa silmille. Vai mitä sanot?

Jättipoimunlehden kukinto on nyt runsaimmillaan

Kesäkukkia

Puutarhassani on vain harvoja kesäkukkia, sillä pidän niitä rahantuhlauksena. Ainakin ennen pidin. Jostain syystä olen kuitenkin niitä tänäkin vuonna ahkerasti ostellut :) Nyt esittelyssä on Keravan vankilan taimitarhasta ostamani pörröiset lilat kukat, jotka kukkivat koko kesän. Ostin ensimmäiset viime vuonna ja koska pidin niistä kovasti, tänäkin vuonna piti niitä hankkiman. Ensi vuonna kirjoitan nimen ylös. Lilojen seurana on keltaisia pitkävartisia kesäkukkia, myös nimettömiä. Kesäkukkien nimet eivät minulla pysy mielessä, ellei sitten ole kyseessä lumihiutale, orvokki, sääkukka, begonia tai pelargonia.

Lilaa ja keltaista terassilla

Kokonaista kolme kirsikkaa

Viime vuonna istutettu kirsikkapuu kantaa hedelmää rusakon tuhoista huolimatta. Luvassa on jopa 3 kirsikkaa, mikäli ne saavat rauhassa kypsyä.

Näitä herkkuja odotellessa...

Aidan toisella puolen

...ovat unikot upeita! Vai mitä sanotte tästä naapurimme huikeasta unikkoviljelmästä?

Vaihteeksi valkoista

Tänään on esittelyssä kaksi tuntematonta (?) perennaa. Olen ihan ostanut ne, mutta en tarkasti enää muista nimiä. Ensimmäisenä oleva pieni pyöreäkukintoinen perenna on peräisin Keravan vankilan taimitarhalta. Sieltä löytää välillä perenna-aarteita (mm. muhkein jaloritarinkannukseni on juuri sieltä) mutta varsinaisesti paikka on yksivuotisten kesäkukkien paratiisi. Olisikohan nimi ollut morsiusleinikki?

Seuraava valkoinen näyttää kirjoittajan silmiin syysvuokolta, mutta miksi ihmeessä se kukkii jo kesäkuussa? Valistuneemmat, kertokaahan :)

Arovuokko?

Korallia, korallia, ovat helmeni minun

Kukinnan lisäksi kasveissa omasta mielestäni on hauskinta muistella niiden historiaa omalla pihalla. Tällä kertaa mietinnässä on korallikeijunkukka, jonka näin ensi kerran Kotkan Sapokan puistossa. Se on mahtava paikka pennoineen, alppiruusuineen, ruusuineen ja vesiaiheineen. Ex-kotkalaisena suosittelen ehdottomasti vanhan kotikaupunkini puistoa kaikille kukkaihmisille näin kesäaikaan.

Mutta siis itse asiaan, eli kukkaan. Nähtyäni näitä kaunokaisia vieri vieressä Sapokan pohjoisreunalla, halusin itsellenikin pari kappaletta pihaa komistamaan. Nyt ne ovat penkissäni toista kesää ja kukinnan pitäisi kestää elokuulle.

Korallikeijunkukka omaa myös kauniit lehdet

Lähikuvaa kukinnosta

Iris ja pioni, ne kauniisti kukkii

Ainakin tänä vuonna. Äitini antoi minulla aikoja sitten kuunliljoja, joiden mukana tuli iriksen mukuloita. Pari vuotta olen katsellut niiden (rumia) varsia ilman kukan kukkaa. Ajattelin jo heittää nuo rumilukset hiivattiin kukkapenkistä mutta tänä vuonna yhteen rumista varsista ilmestyi kaunis kukinto. Kiitos iris, ei ole montaa sua kauniimpaa! Kiitos myös äidille.

Sini-lila saksankurjenmiekka kenties?

Tänä vuonna kukkii ensi kerran myös pari vuotta sitten ostamani valkoinen pioni. Toinen valkoinen ei sitten ollutkaan valkoinen, kuten kuvasta näkyy. Myös Plantagen voi siis erehtyä.

Kaunis valkoinen pionin kukka ja sen vieressä toinen nupullaan

Toinen valkoinen olikin pinkki :)

Lehtoakileija kukkii!

Tilasin viime kesäksi kuvassa olevan lehtoakileja Black Barlow'n Viherpeukaloilta (jonne lähti muuten tänään tilaus, sillä siellä on ale). Koska kukinta on näköjään alkukesästä, ei ihme ettei se silloin kukkinut, kun oli kooltaankin pienehkö. Nyt sain napattua nämä kauniit kuvat tummasta komistuksesta. Viherpeukaloilla tämä ja muutkin akileijat näyttivät olevan loppuunmyytyjä, joten täksi kesäksi akileijoja ei ainakaan Viherpeukaloilta saa.

Akileija, akileija, avaa jo muutkin nuppusi

Sinistä ja keltaista

Tämän hetken katseenvangitsijoita ovat ehdottomasti keltaisena kukkiva riippahernepuu ja sinisenä rönsyilevä rentoakankaali.

Riippahernepuun näin aikoinani mieheni serkun pihalla sen kukkiessa keltaisenaan...selvähän se oli, että minulle myös! Valitettavasti meidän versio on hiukan toispuoleinen eikä kovin pitkä. Nuo riippapuuthan eivät pituutta kasva, joten siinä suhteessa peli on menetetty. Toispuoleisuus saattaa tulevaisuudessa lieventyä.

 Riippahernepuun keltaiset kukinnot

Rentoakankaalin historiikki pihallamme on mielenkiintoinen. 'Puutarhassamme' ei näet ollut muuttaessamme yhtäkään perennapenkkiä. Pihaamme 'kaunistivat' kaksi villinä kasvavaa ruusupenkkiä ja takapihan nurmikon vallannut suikeroalpi. Ruusupenkkejä kitkiessäni huomasin siellä täällä kasvavan pieniä punalehtisiä kasveja. Ne olivat kovin pieniä eivätkä kukkineet etupihan varjossa. Siirsin ne takapihalle aurinkoiseen paikkaan, jossa ne kasvoivat korkeutta ja alkoivat lisääntyä ja kukkia. Nimen opin tuntemaan myöhemmin. Rentoakankaali leviää rönsyin ja sininen kukinto on erittäin kaunis. Korkeutta oman pihani yksilöillä paahteisella paikalla on noin 15-20 cm.

Rentoakankaali omaa säkenöivän siniset kukinnot

Tyräkki jos toinenkin

Aloittaessani puutarhaharrastukseni kesällä 2009 tulin ostaneeksi Tikkurilan edesmenneestä Hong Kongista mitä ihmeellisempiä kasveja niistä sen enempää tietämättä, halvalla kun sain. Yksi näistä oli kultatyräkki. Pallomaiseen muotoon kasvava tyräkki kukkii isoin kultaisin kukinnoin. Rajanaapurini penkistä bongasin toissapäivänä samaisen kasvin. Hän kertoi jakavansa sitä vuosittain ja nyt hänellä on jo neljä pallona kukkivaa tyräkkiä. Itse en taida omaan penkkiini tätä kaunokaista jakaa - syynä tilanpuute. Olkoon siis alla oleva kaunotar puutarhani ainokainen.

Yksittäinen kultatyräkin kukka

Tyräkkitarina sai jatkoa samaisena kesänä, kun tuo yllä oleva kultatyräkki puhkesi kukkaan. Näitä ihanuuksia oli saatava lisää. Miehelleni laatimassa kauppalistassa paikalliseen Plantageniin oli pian toinen kpl samaisia kultatyräkkejä, mutta kappas, kotiin tulikin mantelityräkki. Siinä on pitkulaisemmat ja tummemmat lehdet kuin Kultatyräkissä ja pienempi kultainen kukinto. Se ei myöskään kasvata pyöreää pensasta - ainakaan meitin pihalla. Tosin ensimmäiset kaksi vuotta se vietti etupihan varjossa kukkimatta. Tänä vuonna aurinkoon siirretty kaunotar kiitti paikanvaihdosta kukinnalla.

Mantelityräkki viihtyy auringossa.

Syreeni tuoksui sisällä

Vietimme tänään kuopuksen 1-vuotisjuhlia ja sain naapurilta luvan napsaista syreenistä oksia kahvipöytään. Sivupöydälle tuli tällainen asetelma. Tuoksu oli huumaava eikä tulppaania vieraat uskoneet tulppaaniksi.

Syreeninoksia ja tulppani

The secret's out in the open

Raidallinen tulppaani päätti kuin päättikin avata itsensä kaikkien nähtäväksi. Koko on pieni mutta ovat nuo raidat aika erikoiset. Erilainen ja ehkä juuri siksi suloinen tulppaanilajike.

Nämä tulppaanit olivat blogia aloittaessani vielä nupullaan. Nyt ne komeilevat muiden seassa.

Tässä aiemmin kuvaamattomia vaaleanliloja tulppaaneja.

Syreeni, tuo alkukesän tuoksuva kaunistus!

Naapuriemme vuosikymmeniä vanha valkoinen syreeni (huom. ei sireeni) kukkii yhä kauniisti. Vaikka syreenit  leviävätkin aivan liian innokkaasti kasvupaikaltaan, on niiden kukinta yksi kauneimpia alkukesän ilmentymiä. Omalla pihallamme kasvava, lahjoituksena saatu sininen syreeni on vasta alkutaipaleellaan, joten kuvaaminen jäänee tuleviin vuosiin.

3-4 metriä korkea valkoinen syreeni kukkii tontin rajalla vuodesta toiseen.