Vaihtokauppoja ja omenasadon korjausta

Naapurin rouvan kanssa ollaan tehty tänään vaihtokauppoja. Minä sain omaa Arizona Red Shades -lajikettani korkeampaa syyssädekukkaa (?), valkoista isotähtiputkea, liljaa (väri jäi epäselväksi) ja siperianunikkoa. Hän sai kahdenväristä väriminttua ja punaisen isotähtiputken. Naapurilla on jo lähes kaikki kasvit, joita puutarhastani löytyy, joten vaihtokaupat ehkä loppuivat tähän?! Ainoa valttikorttini ensi vuoteen on alla oleva oranssi daalia, jota hänellä EI ole!

Mieheni ottama kaunis kuva oranssista daaliasta

Toinen ässä hihassani Stolze von Berlin -daalia.

Vaihtokauppojen innoittamana ja tilahaasteiden takia harvensin etupihan kuunliljat ja takapihan isopoimulehdet puolikkaiksi entisestään. Kummatkin olivat parin vuoden sisään vallanneet mahdottamasti alaa muilta kasveilta.

Satoa olemme keränneet omenoista, joista olemme tehneet mehua, piirakoita, hilloa ja sosetta. Vanhojen 50-vuotiaiden (?) omenapuiden rinnalle ostimme uuden lajikkeen nimeltä Pirja.

Pirja tuntui vastaavan parhaiten vanhaa punaista omenalajiketta, josta olemme pitäneet kovasti. Arvelemme vanhan lajikkeemme olevan Lavia, mutta varmuutta emme saaneet, vaikka Muhevaisen myyjät sitä kanssamme pähkäilivätkin. Itse pidän vähiten jauhoisesta valkeasta kuulaasta, ja uuden puun tuli olla kirpakka, tiivis omenalajike, joka oli elo-syyskuun vaihteessa poimittavissa.

Miehen solmimien omenapuukauppojen yhteydessä nakkasin tiskille max. 60-senttiseksi kasvavia laukkakukkasipuleita (Allium multibulbosom) ja kaunopunahatun valkoisen White Swan -version houkuttelemaan mehiläisiä ja eritoten perhosia pihallemme. Ne odottavat jo kukkapenkissä kevättä 2015!

Liljat ja syysleimut, heinäkuun kauneimmat kukkijat!

Puutarhani on nyt runsaimmillaan. Liljat ja syysleimut kukkivat väri toisensa jälkeen, kärhöt kiipeävät kaarta pitkin ja helokki ja tarha-alpi valloittavat upealla keltaisellaan.

Lisäksi aina kauniit pelargonit kukkivat komeasti asetelmassa ja oven vierustalla. Riippapelargonit kukkivat vielä erittäin harvakseltaan, mutta nuppuja näkyy!

Pinkki väriminttu on päivän piristys! Nämä pääsevät oikeuksiina isoina ryppäinä, ja olen iloinen, että ne ovat levinneet isoksi kimpuksi. Punainen lajike, joka ei vielä Vantaalla kuki, on vieläkin suurempi.

Tämän on pakko olla joku salvia?!

 Lopuksi ylläri pylläri, jonka joka vuosi luulen menettäneeni: syyssädekukka. Tänä vuonna se tupsahti taas omalla paikalleen, ihan yllättäen. Kukinnot ovat valitettavan harvassa, jos vertaa vuoteen 2012.

Uutta elämää syyskuussa

Vaikka on jo syyskuu, osa kukista luo uusia versoja ja pyöreään kukkapenkkiin sijoittamani valkoisen malvan ja harjaneilikan siemenet ovat itäneet osittain:

Harjaneilikan idänneitä siemeniä

Valkoisen malvan alkuja.

Saman pyöreän penkin tuoksukurjenpolvi on levinnyt huomattavasti loppuelokuun sateiden ansiosta:

Etupihalla lyhtykoiso kukkii vielä vaatimatonta valkoista kukintaansa mutta osassa varsista on jo nähtävissä vihreä siemenkota, joka muuttuu lopulta näyttävän palavanoranssiksi ja on myös syötävissä!

Etupihalla vaatimattoman kukinnan omaavan varjoyrtin kauniin vaalean vihreät lehdet pääsevät näin syksyllä oikeuksiinsa luonnonkiviä vasten.

Eilen ehdin hetkisen puuhailla puutarhassa poistaen kuihtuneita kukintoja esim. daaliapenkistä, jotta daaliat pääsevät loistamaan ja kasvamaan leveyttä ihan niin kuin haluavat.

Daaliapenkistä on poistettu kuihtuneet liljanvarret.

Lopuksi vielä kuva lakastuneista nauhusten kukinnoista. Kuvassa olevasta penkistä kukkivat enää kultapiisku, syyssädekukat ja jokunen harva syysleimu. Yllätyksekseni huomasin että kuvassa etualalla oleva magnolia on kasvanut korkeutta. Kesä alkaa kuitenkin olla auttamatta ohi.

Perennarivistö syyskuun alussa

Tässä sama rivistö alkukesästä

Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputkeni kukkii ensimmäistä kesää. Ekana se teki pelkät varret, mutta nyt kukinto on kauneimmillaan:

Ja sitten syyssädekukkaa ihmettelemään. Nämä kaksi näyttävät sitten kuitenkin olevan samanvärisiä, liekö väri nyt sitten Kobolt vai Arizona Red Shades? Lisäksi löysin penkistäni kolmannenkin, jonka luulin kuolleen Suomen talvena. Ei kuitenkaan :) Se pieni on nyt isompien vieressä - odotetaan minkä värinen siitä tulee.

Kaiholla odotan kaunopunahattujeni kukkimista, mikä ei tapahdu tänäkään vuonna. Toissa vuonna kasvattamani kukat tekevät vain parit hassut lehdet, ei muuta. Ehkä ensi vuonna? Odottaen on kiva elää.

Syyssädekukka

Tänään blogiini pääsee eilen paikkaansa vaihtanut syyssädekukka. Minulla on näitä kaksi erikokoista ja ne olivat penkissä juuri väärin päin. Iso edessä ja pieni takana. Siirrettyäni tämän pienen eteen pääsen ihastelemaan sitäkin. Isompi ei vielä kuki. Jompi kumpi on varmasti syyssädekukka Arizona Red Shades, mutta googlen kuvahaun mukaan se ei ole tämä, sillä ko. kukka on valtaosaltaan punainen.

Syyssädekukka, lajike ehkä Kobolt?