Kohta kukitaan!

Nämä nuput odotuttavat katsojaansa. Vielä ei merkkiäkään avautumisesta vaikka nuput ovat komiat!

1. vuottaan kukkivassa keltakaunokissa on yksi suuri kukinto!

Punatähkä

Daaliaa ja gladiolusta ahtaassa ruukussa :)

Eläköön! Kolme vuotta siinä kesti mutta siemenistä kasvattamani kaunopunahattu kukkii vihdoin!

Salkoruusu - myös toinen ruusu kukkii toista vuottaan. Taustalla jaloritarinkannuksia.

Kukkaloisto on vallannut kuitenkin pikkuhiljaa takapihan. Vai mitä sanotte näistä kuvista?!

Keltaisia liljoja.

Helokki

Palava rakkaus

Harjaneilikoita

Liljaloistoa

Rakkaudesta jaloritarinkannukseen!

Pidän erityisen paljon jaloritarinkannuksesta, johon näitä kukkia niin ikään ihannoiva äitini minut tutustutti. Perennapenkistä löytyy sinistä, punaista ja viime kesänä myös valkoista. Siirsin valkoisen viime vuonna 'jonnekin' mutten ole varma onko se noussut ylös. Jos se alkaa kukkimaan, sitten löytyy :) Tänä vuonna ostin vielä toisen punaisen, koska ne eivät kuki yhtä komeasti kuin siniset versiot.

Viime vuonna huusin huutonetistä siemenenä valkoista malvaa, joka nyt kukkii. Paketti tosin sisälti tavallista punaistakin, kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Valkoisen viereen tumpsahti punainen! Voivatkohan värit risteytyä keskenään? Jos näin, pitäisi siirtää punainen pois valkoisen vierestä.

Kuunliljojen aikaan

Kuunliljat etupihan varjossa alkavat pikkuhiljaa aukaisemaan runsaita nuppujaan. Hostat ovat kasvaneet samalla paikalla 2-3 vuotta ja ovat tänä vuonna tehneet runsaasti kukkavarsia.

Kuunliljat tuntuvat menestyvät joka paikassa ja kasvavan ja levittäytyvän jopa liiankin nopsaan. Etupihalle ne sopivat hyvin, sillä ne rajaavat kauniisti kukkapenkin ja nurmikon välisen alueen ja ovat nättejä ilman kukintoakin.

Isokuunliljalla on runsaasti kukkavarsia.

Sinikuunliljoja, joiden keskellä lilana kukkivia isokuunliljoja (?)

Keltareunainen kuunlilja, joka on väärässä paikassa, mutta varjossa kumminkin :) Miten se on aina niin, että jos jotain lajiketta on vain yksi, se on aina se kaunein...Ennen pidin sinikuunliljoista eniten - ja niitä oli vähemmän kuin muita. Tämä keltareunainen on uusin tulokas.

Etupihan nurmikkoa reunustavat pitkän matkaan isokuunliljat ja kirjokuunliljat vuorotellen.

Kirjokuunlilja

Hiekkapihan puolella kukkapenkissä on tätä ketoneilikkaa

...ja hopeahärkkiä vuorotellen. Värit sointuvat kauniisti yhteen etenkin nyt kuin ketoneilikka kukkii.

Lopuksi kuva runkoverenpisarasta joka on nyt täydessä kukassa. Viiimeksi kun siitä kirjoitin, mietin kukkiiko se laisinkaan.

Kukkivat perennat 3.7.

1. vuottaan kukkiva pioni

Lähikuva pionista

Tässä pionipensaassa oli 9+ kukkaa! Upeaa! Juuri tämän takaa siirsin toisen pionin uuteen kukkapenkkiin. Katsotaan monta vuotta menee ennen kuin se kukkii taas.

Liljapenkki, etualalla harjaneilikat, joista lähikuvia alla.

Harjaneilikka

Harjaneilikka

Harjaneilikka

Tarha-alpi

Verikurjenpolvi

Jaloritarinkannus

Valkoinen malva kukkii!

Nyt joukolla tekemään raparperipiirakkaa!

Tämän perinteisempää ohjetta saa hakea.

Pellillinen piirakkaa

4 ½ dl piimää
4½ dl sokeria
7½ dl vehnäjauhoja
1½ tl soodaa
150 g voita sulatettuna
raparpereja ainakin 4 vartta ja lapsukaisen pilkkomaan ne
(fariini)sokeria päälle ripoteltavaksi

Sekoita pohjan aineet yhteen. Levitä leivinpaperin päälle pellille. Lisää pilkotut raparperit ja ripottele päälle (fariini)sokeria. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Kokeile myös ei-perinteistä versiota, jonka ohjeen sain äidiltäni:

Vanilja-raparperipiirakka:
Pohja:
150 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Täyte:
1 pss vaniljakastikejauhetta
1,5 dl maitoa
250 g mascarponejuustoa
1 muna
250 g raparperia

Tee pohja vatkaamalla ensin margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna.
Lisää jauhot ja hiutaleet. Painele taikina voidellun ja jauhoitetun
piirakkavuoan (pyöreä tai suorakulmio) pohjalle ja reunoille.
Sekoita vaniljakastike kulhossa maitoon ja anna seistä pari minuuttia.
Lisää juusto ja muna.
Valuta seos pohjan päälle.
Lisää paloitellut raparperit piirakan päälle.
200 astetta / 25-30 minuuttia.

Uusi kukkapenkki, vanhat kukat

Viimeisen viikon ajan olen miettinyt uuden kukkapenkin perustamista, koska tietyt perennat tarvitsivat uuden paikan eikä vanhoissa ollut niille tilaa. Tiedän, kuulostaa tekosyyltä mutta tämä todellakin oli tilanne. Esimerkiksi lila sammalleimu oli täysin väärässä paikassa keskellä penkkiä. Lisäksi kaikki irikset ja kaksi pionia asuivat liian varjossa korkeiden punaisten pionien takana, ja niille oli hakusessa uusi asuinpaikka. Eilen kävimme sitten vihdoin tuumasta toimeen mieheni kanssa. Tai siis mieheni teki likaisen työn kaivamalla viime vuonna istutetun nurmikon autotallin liukan kupeesta pois ja minä kaivoin kukkapenkistä perennoja uuteen penkkiin. Multaa uuteen kukkapenkkiin meni 7 säkkiä.

Kuvassa (anteeksi kuvan laatu) vasemmalta oikealle keltaisena kukkiva tarhapäivänlilja, sininen iris, valkoinen pioni, v.punainen pioni, punainen iris, sininen ja keltainen siperiankurjenmiekka (sininen edessä ja keltainen takana) ja sammalleimua (lila ja v.punainen tai valkoinen, en muista tarkkaan). Ainoana uutena siis tuo sininen siperiankurjenmiekka, jonka toin tuliaisena Korppoosta. Keltaisen siperiankurjenmiekan sain naapurilta vaihdokkina lilaan sammalleimuun. Pionien taakse on tarkoitus laittaa keväisin daalioita, jotka kukkivat sitten myöhemmin kesällä.Nämä muuthan ovat aikaisia kukkijoita, mikä sopii penkkiin hyvin. Tulee kesäinen mieli, kun näkee kukkivia kaunottaria töistä kotiin tullessa. Etupihalle olen pyrkinyt sijoittamaan aikaisin ja myöhään kukkivia lajikkeita sekä varjokasvit. Takapihalla on puolestaan keskikesän kukkia, joita on ihastuttava katsella grillatessa ja lasten kanssa takapihalla aikaa viettäessä.

Uuden kukkapenkin onnellinen omistaja kastelupuuhissa

Tämä urakan jälkeen pitäisi siivota liljapenkistä pois keskellä kasvava sitruuna-ajuruoho, joka on väärässä paikassa. Sen lahjoitan hyvään kotiin :) Toinen lila sammalleimuni on jo saanut uuden kiitollisen kodin, jonne se muuttaa elokuussa.

Ei matkaa ilman vihreitä tuliaisia

Niinhän siinä kävi. En tälläkään matkalla välttänyt viherpuotia.

Kävimme minilomalla Turun saaristossa, jossa Korppoon kukkaplantaasi (ei kovin iso kooltaan kuitenkaan) houkutteli minua käymään...tuliaisena siperiankurjenmiekka ja Green apples -akileija. Akileijoista sen verran tiedän että ne risteytyvät hanakasti keskenään. Kuinkahan kauas minun pitää tämä valkoisena kukkiva lajike mustasta akileijastani istuttaa?