Syysleimut aukaiset kukintonsa nyt yksi toisensa jälkeen. Suosikkini on vuodesta toiseen lohenpunainen, mutta toki muutkin värit ovat kauniita, kuten alla näkyvät lila sekä valkoinen ja pinkki.
Pitkien liljojen loiste on parhaimmillaan. Itämaisten ja keltaisten liljojen kookkuus yllättää minut joka vuosi uudelleen.
Toissavuonna ostamani amppeliorvokin taimia putkahtelee esiin portaiden reunoilta. Yhden istutin samaan ruukkuun verenpisaran ja rönsyalpin seuraksi.
Sinipiikkiputki, inhokkini. Ostin sen vuosia sitten mutten ole koskaan siitä pitänyt. Siirsin sen nyt pois isosta kukkapenkistä maalia odottavan piharakennuksen reunaan...Ehkä se näyttää kauniilta keltaista rakennusta vasten, ehkä ei. Kasveilla on tuossa rakennuksen reunustalla vaikeat oltavat, sillä katto estää tehokkaasti sateen pääsyn istutuksille. The survival of the fittest, siis.
Kuunliljat olivat vallanneet paljon tilaa ruusuilta, joten päätin istuttaa muutamia muualle etupihan penkkiin. Alla oleva lempiruusuni jäi omalle paikalleen.
 |
| Etupihan lempiruusu | |
|
 |
| Salkoruusu tuoksuu voimakkaasti. Valitettavasti en ole saanut sen kukinnasta koskaan hyvää kuvaa. Ehkä mieheni kuvaa minut ruusun vieressä joku kerta, niin saatte kunnon käsityksen sen valtavasta koosta. |
 |
| Väriminttua on kahta väriä. |
 |
| Kaunopunahattu ja itämaisia liljoja |
 |
| Kaunopunahattu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti