15.5.

Tältä näytti sateisella Vantaalla pari päivää sitten iltasella.

Jaloritarinkannus ja sammalleimua?

Tarhakylmänkukka

Takapihan perennapenkin etelänpuoleinen 

'siipi'

Tämän nimettön keltaisena kukkivan perennan nimen löysin vihdoin. Kyseessä on kevätvuohenjuuri!

Etupihan villituppaanimixin antimia

Lisää villitulppaaneja ja alppiruusu

Jouluruusun uusia lehtiä vanhojen joukossa. Tänä ja viime vuonna erehdyin lehtien noustessa luulemaan niitä kukkanupuiksi. Mutta ei...ei näy kukan kukkaa.

Taponlehtiä minulla on ruusujen keskellä. Ilman niitä ruusumaa on kolkon näköinen näin alkukesästä ruusujen silmujen ollessa vielä mitättömiä.

Taponlehtiä, jouluruusu ja ruusuja

Etupihaa. Viitsiessäni hakkaan poimimiani kiviä multaan erottamaan ruohikon ja kukkapenkin toisistaan. On huomattavasti helpompaa kitkeä nurmikkoa pois kukkapenkistä, jos niiden välillä on selkeä raja. Kuvan reunassa näkyy roskapussivuori haravoitua jätettä, joka pitäisi viedä Konalan Sortti-asemalle peräkärryllä.

Vau VR!

Eilen töihin mennessäni piti hieraista silmiäni. Mitä ihmettä! VR oli tuonut päärautatieasemallemme viidakkoradan. Ohessa kännykkäkamerakuvia siellä kasvavista ihmeistä. Erityisen ihastunut olin alppiruusuihin ja kirsikkapuihin. Ihana alku työpäivälle! Kiitos!

Käykää ihmeessä katsomassa kukkaloistoa!

Salkoruusu järjesti yllärin

Minulla on ollut kaksi mustaa salkoruusua jo kaksi kesää. Viime kesänä ne kukkivat 1. kertaa. Ohjeen mukaan leikkasin toisen salkoruusun kukkavarret kukinnan jälkeen, jotta se tekisi tyviruusukkeita 3. kesälle. Toisen salkoruusun jätin kuihtumaan paikalleen, sillä halusin kerätä siitä siemeniä. Uhrit valitsin sen mukaan kumpi oli sijoittunut puutarhassani parempaan paikkaan.
Tänään pihalla touhutessani tajusin että kas, kumpikin salkoruusu on täsmälleen samassa paikassa kuin viime vuonna. Eli kumpikin selvisi vaikka käsittely oli erilainen. En todellakaan tiedä ovatko ne kylväneet siemenensä samoille paikoille ja siten nousivat ylös - vai ovatko samat taimet säilyneet talven yli. Veikkaan jälkimmäistä, sillä taimet ovat runsaat, varsinkin sillä, jolta leikkasin kukkavarret.
Sanokoot muut mitä sanovat, mutta minun mielestäni puutarhanhoito vetää vertoja dekkareille! Niin jännittävää se on!

Äitienpäivänä

Eilen kävimme kävelyllä äitienpäivän perinteiden mukaan, ja omalta pihalta ja matkan varrelta kertyi kuvasatoa. Peijaksen sairaalan kupeessa on pieni puisto, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Se on rikkaruohoinen mutta ah, kylläpä sammal on kasvanut kauniisti kivien väliin!

Omalla pihallani on jonkin verran kivikkokasvia ns. vanhan ulkovessan edustalla. Haaveilen pienimuotoisesta kivikkopuutarhasta sitten, kun vanha ulkovessa revitään alas isomman ja kauniimman varastorakennuksen tieltä.

Pieni särkynyt sydän on tehnyt jo rutkasti kukkavarsia

Tämän kärhön kuihtuneisiin varsiin on tullut uusia silmuja ja lisäksi maasta tunkee uusia varsia!

Valkeaan kuulaan silmuja

Varjoyrtin kukinta. Näissä kauneita ovat vihreät lehdet.

Viimeinenkin esikoista kukkii. Tämä on enempi varjossa kuin kolme muuta samankukkaista, joten kukkii siksi viimeisenä

Villitulppaanien nuppuja etupihalla. Niitä on sekaisin valkoista ja punaista.

Ympyräkukkapenkkini on saanut hyvän lähdön kesään. Talven aikana muisti on vain tehnyt kepposet, joten piti viime vuoden kirjoituksista luntata mitä sinne laitettiinkaan. Viiteen sektoriin meni vanhoista punatähkää, tuoksukurjenpolvea,  karpaattienkelloa, valkoista malvaa (joitain alkuja) ja harjaneilikkaa (useita alkuja). Keskellä on keltakaunokkia ja virginiantähdykettä, jotka nekin työntyvät jo hyvin esiin. Dorianvillakon annoin äidilleni, sillä sen kukinto ei ollut omaan mieleeni (http://katjankukkatarha.blogspot.com/2011/07/uusia-perennoja-tuomiojan-tarhalta.html).

Sateinen perjantai-iltapäivä Vantaalla

Vantaalla sataa, joten sadeillan ratoksi tarjoan teille kuvia pioneista ja muista kukkapenkkien ihmeistä.

Viherpeukaloiden alesta hankitut pionit ovat kasvaneet kauniisti korkeutta. Kukkiminen ekana vuonna olisi ihme! Tai, tämähän on periaattessa jo vuosi nro 2 mutta istutin ne niin myöhään viime vuonna, ettei sitä voi laskea...

Luomusti kylväytynyt orvokki kohopenkissäni.

Narsissit ovat nyt auki!

Irlanninkataja on nyt tuettuna, sillä katolta tippunut lumikuorma oli sille hiukka liikaa.

Kolme rungollista verenpisaraa odottaa eteisessä istutusta. Kaksi niistä jää meille ja yksi menee äidilleni äitienpäivälahjaksi. Hankin nämä Pirilän Kukkatalosta, jossa voisi kierrellä tuntikausia silmillä ruokaillen ja käsillä kosketellen. Verenpisaroiden lisäksi ostin yhden viherkasvin, sillä viherkasvit olivat puoleen hintaan. Haluavat vissiin ne pois kesäkukkien tieltä :)

Voi hitsi, lisää daalioita!

Viime viikolla tarttui matkaan kolme uutta daaliaa: ponpondaalia Stolze von Berlin, koristedaalia Manhattan Island & pallodaalia Eveline. Kaikki ihan erilaisia verrattuna aiempiin pihallamme olleisiin väreihin ja daalialajikkeisiin. Tänään kävin Saiturin pörssissä ja siellä oli tarjouksessa mukuloita 3 kpl/5 euroa. No, tietysti tartuin tarjoukseen ja kävelin kaupasta ulos mukanani koristedaalia Duet & kaktusdaalia Yellow Star.

Koristedaalian kukkamykeröt ovat niin kerrannaisia, ettei keskusta näy lainkaan ja laitimmat ovat hiukan taakse kiertyneitä (kuvassa alla vasemmalla). Pallodaaliat jaetaan pallo- ja ponpondaalioihin, joista jälkimmäiset ovat ensimmäisiä pienempiä. Jako siis tehdään kukan halkaisijan mukaan. Ylärivin keskimmäinen on ponpon ja vasemmanpuoleinen pallo. Kaktusdaaliat ovat äärimmäisen kerrannaisia ja kapeareunaisia (kuvassa alla oikealla). Näiden lisäksi on ainakin anemonekukkaisia daalioita, joissa sisemmät kukat ovat pillimäisiä ja ulommat leveitä kuten kaulusdaalioilla ja  kaulusdaalioita, joissa reunimmaisena on yksi kiehkura laitakukkia ja sisäpuolella yksi tai useampi laitakukkien muodostama kiehkura. Yksinkertaiskukkaisiakin on tietysti olemassa. Niitä minulla ei taida olla yhtään.

Koska mukulatarjous oikeutti kolmeen mukulaan 5 eurolla, daalioiden lisäksi ostin kauniit lehdet omaavan käenkaalin eli onnenapilan (Oxalis Deppei, kuvassa alla keskellä). Olen saanut sitä Marja-Liisalta yhteen tai kahteen otteeseen, mutta aina se on talvella hävinnyt. Pussin kyljen ohjeistuksesta olin ymmärtäväni että tämän pitäisi säilyä talven yli turpeen tms. alla. No, katsotaan, katsotaan.

Kipeänä puutarhassa

Lapsi on kipeänä mutta harrastimme siitä huolimatta pikkaisen ulkoilua eli puutarhassa rämpimistä! Ohessa kuvasatoa.

Keltaisia tulppaaneja tulossa. Mitkään tulppaanit eivät pihallamme ole vielä auenneet.

Villitulppaaneja

Japaninlehtikuusen silmut ovat suurentuneet

Arvatkaa mietinkö pitkään että mikä ihme tämä on?! Siis voi minua! Sitten tänään sitä kuvatessani mieleni yhtäkkiä kirkastui...hyasinttihan se siinä! Kukkien vähyys hämäsi minut täysin ensimmäiset 5 päivää.

Akileijan helposti tunnistettavat lehdet

Tällainen esikko aloitti kukinnan viimeisten joukossa

Kallionauhuksen lehtiä, oikein kauniita! Jaoin ainoan kallionauhukseni viime syksynä ja nyt minulla on näitä kaksi!

Tarhakylmäkukan karvainen nuppu

Olikohan isomaksaruohon vieressä kilpiangervo?

Riippahernepuun silmut näkyvät jo selvästi!