Vaihtokauppoja ja omenasadon korjausta

Naapurin rouvan kanssa ollaan tehty tänään vaihtokauppoja. Minä sain omaa Arizona Red Shades -lajikettani korkeampaa syyssädekukkaa (?), valkoista isotähtiputkea, liljaa (väri jäi epäselväksi) ja siperianunikkoa. Hän sai kahdenväristä väriminttua ja punaisen isotähtiputken. Naapurilla on jo lähes kaikki kasvit, joita puutarhastani löytyy, joten vaihtokaupat ehkä loppuivat tähän?! Ainoa valttikorttini ensi vuoteen on alla oleva oranssi daalia, jota hänellä EI ole!

Mieheni ottama kaunis kuva oranssista daaliasta

Toinen ässä hihassani Stolze von Berlin -daalia.

Vaihtokauppojen innoittamana ja tilahaasteiden takia harvensin etupihan kuunliljat ja takapihan isopoimulehdet puolikkaiksi entisestään. Kummatkin olivat parin vuoden sisään vallanneet mahdottamasti alaa muilta kasveilta.

Satoa olemme keränneet omenoista, joista olemme tehneet mehua, piirakoita, hilloa ja sosetta. Vanhojen 50-vuotiaiden (?) omenapuiden rinnalle ostimme uuden lajikkeen nimeltä Pirja.

Pirja tuntui vastaavan parhaiten vanhaa punaista omenalajiketta, josta olemme pitäneet kovasti. Arvelemme vanhan lajikkeemme olevan Lavia, mutta varmuutta emme saaneet, vaikka Muhevaisen myyjät sitä kanssamme pähkäilivätkin. Itse pidän vähiten jauhoisesta valkeasta kuulaasta, ja uuden puun tuli olla kirpakka, tiivis omenalajike, joka oli elo-syyskuun vaihteessa poimittavissa.

Miehen solmimien omenapuukauppojen yhteydessä nakkasin tiskille max. 60-senttiseksi kasvavia laukkakukkasipuleita (Allium multibulbosom) ja kaunopunahatun valkoisen White Swan -version houkuttelemaan mehiläisiä ja eritoten perhosia pihallemme. Ne odottavat jo kukkapenkissä kevättä 2015!

Liljat ja syysleimut, heinäkuun kauneimmat kukkijat!

Puutarhani on nyt runsaimmillaan. Liljat ja syysleimut kukkivat väri toisensa jälkeen, kärhöt kiipeävät kaarta pitkin ja helokki ja tarha-alpi valloittavat upealla keltaisellaan.

Lisäksi aina kauniit pelargonit kukkivat komeasti asetelmassa ja oven vierustalla. Riippapelargonit kukkivat vielä erittäin harvakseltaan, mutta nuppuja näkyy!

Pinkki väriminttu on päivän piristys! Nämä pääsevät oikeuksiina isoina ryppäinä, ja olen iloinen, että ne ovat levinneet isoksi kimpuksi. Punainen lajike, joka ei vielä Vantaalla kuki, on vieläkin suurempi.

Tämän on pakko olla joku salvia?!

 Lopuksi ylläri pylläri, jonka joka vuosi luulen menettäneeni: syyssädekukka. Tänä vuonna se tupsahti taas omalla paikalleen, ihan yllättäen. Kukinnot ovat valitettavan harvassa, jos vertaa vuoteen 2012.

Pilvin pimein komeita pioneja ja harjaneilikoita

Tänään oli pitkästä, pitkästä aikaa oikein lämmin kesäpäivä, mikä mahdollisti oleskelun ulkona pistäytymistä pidempään. Vihdoin siis sain kuvamateriaaliakin aikaiseksi.

Rankat sateet ja viileä sää ovat vaikuttaneet mustasilmäsusannaani, jonka olisi pitäisinyt olla pata-asetelman tähti. Tähteyden sijaan se on puoliksi mätääntynyt, kukinnoton ressukka.

Pionit ovat kuitenkin voimissaan tuettuani niitä vaikeita sadeaikoina. Ne kukkivat runsaina, jokaikinen - jopa niin runsaina, että olen raaskinut leikata niitä yksittäisinä varsina sisällekin tuoksumaan.

Harjaneilikatkin kukkivat nyt upeissa väreissä, ja karpaattienkellon siniset kukat ovat täysin avautuneet.

Muita kukintonsa aloittaneita ovat punainen isotähtiputki, jaloritarinkannus ja viimeisenä verikurjenpolvi. Viimeisestä kuvasta olen erityisen ylpeä.

Näitä ostin aikoinaan etupihalle valkoisen, mutta huomaan senkin olevan punainen. 

Lupiinit, nuo villikukat fiinit!

Keravalta löytyy tähän aikaan vuodesta jotain uskomatonta: rakentamattomalla alueella Savion ja Keravan välimaastossa on tällä hetkellä lila pelto, joka on täynnä lupiineja lilan, valkoisen ja vaaleanpunaisen väreissä. Mies ja lapsi keräsivät niitä kanssani maljakkoon sisälle, ja arvaattehan, että tuoksu on melkoisen ihana.

Omassa puutarhassani kukitaan myös näissä väreissä:

Yksi monista nurmikolta talteen poimituista orvokintaimista.
Kolme vuotta sitten hankkimani amppeliorvokin taimia löytyy maasta vieläkin, ja olen laittanut kaikki keräämäni orvokit samaan pöyreään kukkapenkkiin. Ne ilostuttavat minua kovin.

Hyötypuutarhan mansikoita

Nämä eteläpenkin pionit ovat lähes mennyttä, mutta onneksi muissa penkeissä on kosolti nuppuja.

Kolmen unikonkukintoa peräkkäin.

Päivälilja

Kullero

Pelargoneja olen hankkinut kolmea eri väriä, joista alla näet kaksi:

Kesäkuun alkumetreillä

...on aivan huono idea vaihdella kasvien paikkoja, mutta kun...

Isossa perennapenkissä oli kalju kohja parin menehtyneen kasvin jäljiltä, ja vanhan ulkovessan perennapenkki häviää tulevina vuosina, kun puramme vessarakennuksen pois. Tästäpä ehtoinen emäntä saikin idea siirtää isomaksaruohon isoon kukkapenkkiin kahdessa eri osassa.

Kukkapenkkimme on savimaassa, ei multamaassa, mutta jos multaa on tarjolla, hellin sillä siirrettäviä. Näin tälläkin kertaa.

Arovuokko kukkiin todella valtoimenaan, mutta se on myös vallannut liljapenkistäni aimo osan. Emäntä ryhtyy harvennustoimiin.

Punainen alppiruusu etupihalla on nyt kauneimmillaan.

Iris menestynyt uudella paikallaan eteläpenkissä. 

Jättilaukat ovat aivan ihania, näitä on saatava lisää!

Perennapenkkiä.

Keltaista kevättä!

Terve pitkästä aikaa!
Puutarhassamme kukkivat sisarentyttäreni ja äitini syntymäpäivän kunniaksi esikkojen lisäksi nämä keltaiset kukat:

Etupihan tulppaani

Kevätvuohenjuuri

Esikko, jossa hopeaiset lehdet. Kultaesikko!

Aiemmilta vuosilta amppelista maahan pudonneita ja nyt idänneitä orvokkeja