Sanokaa mitä sanotte, painekyllästetty on kaunista

Puutarhakaaremme a'la Hong Kong poistui keskuudestamme viime vuonna (R.I.P.). Sen poismenon yhteydessä kärhömme jäivät ilman tukea, ja uutta ratkaisua oli pakostakin mietittävä. Ostaisimmeko uuden vihreän metallikaaren vai hankkisimmeko kestävämmän ratkaisun? Mielessäni alkoi siintämään pergolatyyppinen ratkaisu kestopuusta. Kesti hetken ennen kuin löysin sopivan pienimuotoisen ratkaisun. Kuten yleensä, apuun riensi rakas google ja hakusanavaltiksi muodostui "gateway pergola".

Aika hienon pergolaportin mies sitten teki, vai mitä sanotte?

Portista puuttuu vielä toiselta puolelta pystyrimat, kun alkoi tietysti viime hetkellä satamaan.

Pitihän porttiin saada myös köynnösruusu. Tässä kerrattu Alchymist-ruusu, jonka pitäisi olla vaaleanpunainen. Plantagenissa oli muuten huikeat köynnösruusuvalikoimat. Suosittelen!

Kärhöä on tukemassa päällystetty sähköjohto. Kätevä kikka!

Toinen köynnösruusu on Schneewalzer, takuuvarmasti valkoinen.

Muhevaisesta löysin vihdoin ruusuorapihlajan penkkiäni kaunistamaan. Ensi vuonna on lupa odottaa huikean kauniita kukintoja. Äiti sai myös samanmoisen <3

100 mm ihme

Miehen uudella kameraobjektiivilla pääsee lähemmäksi kukkia kuin koskaan ennen meidän taloudessamme. Kukkakuvauksen uusi aika on koittanut?

Varjolilja

Pioni läheltä

Ja hiukan kauempaa

Orvokki, pelargoni ja moni muu kesäkukka

Sinipiikkiputki

Särkynytsydän

Tarhakylmänkukan hopeaiset siemenhahtuvat näyttävät isoilta pölypalloilta

Isotähtiputki

Verikurjenpolvi

Korallikeijunkukka

Allium multibulbosum 

Jättipoimulehti ja harjaneilikka

Pioni

Pioni

Isotähtiputki valkoisena (sain viime vuonna naapurilta)

Isotähtiputki

Kilpiangervon yksinäinen kukka

Kuunliljan kukinto

Pionit, Päonien, Peonies

Nyt on se hetki, kun Asolassa kukkivat  pionit. Pionit ovat kukkiessaan puutarhan kuningattaria, joiden herkkää vartta tulee tukea, jos haluaa painavien kukintojen pysyvän pystyssä. Muuten varret katkeavat tuulisella säällä. 

Pihallamme on 4-5 eri pionlajia, joista tällä hetkellä ja ehkä koko kesänä kukkii kaksi. Toinen upean valkoinen kaikessa yksinkertaisuudessa, toinen valkoista kerratumpi komeilee kaikissa vaaleanpunaisen sävyissä.

Pari muuta pionia vaihtoi paikkaansa viime kesänä, eikä niissä näy kukintoja. Myöskään autotallin edustan pionit eivät lupaa kukkia tälle kesälle.

Autotallin nurkalla minua ilahduttaa kuitenkin keltainen iris. Olen hankkinut sen useampi vuosi sitten, mutta vasta nyt se kukkii ensimmäisen kerran. 

Harjaneilikat lähes hävisivät kukkapenkistäni, mutta onneksi sentään joitain yksilöitä on jäljellä. Arovuokot valtaavat kovasti alaa harjaneilikoilta....Tarttis vissiin tehdä jotain asialle?

Lopuksi kuva keltaisesta komistuksesta eli tarha-alpi, joka on vallannut alaa vuosi vuodelta. Ainakin kun vertaa tähän kuvaan, joka on vuodelta 2011. Se on yksi suosikkejani - helppo ylläpitää ja kukkii aina runsaasti.

Vaihtokauppoja ja omenasadon korjausta

Naapurin rouvan kanssa ollaan tehty tänään vaihtokauppoja. Minä sain omaa Arizona Red Shades -lajikettani korkeampaa syyssädekukkaa (?), valkoista isotähtiputkea, liljaa (väri jäi epäselväksi) ja siperianunikkoa. Hän sai kahdenväristä väriminttua ja punaisen isotähtiputken. Naapurilla on jo lähes kaikki kasvit, joita puutarhastani löytyy, joten vaihtokaupat ehkä loppuivat tähän?! Ainoa valttikorttini ensi vuoteen on alla oleva oranssi daalia, jota hänellä EI ole!

Mieheni ottama kaunis kuva oranssista daaliasta

Toinen ässä hihassani Stolze von Berlin -daalia.

Vaihtokauppojen innoittamana ja tilahaasteiden takia harvensin etupihan kuunliljat ja takapihan isopoimulehdet puolikkaiksi entisestään. Kummatkin olivat parin vuoden sisään vallanneet mahdottamasti alaa muilta kasveilta.

Satoa olemme keränneet omenoista, joista olemme tehneet mehua, piirakoita, hilloa ja sosetta. Vanhojen 50-vuotiaiden (?) omenapuiden rinnalle ostimme uuden lajikkeen nimeltä Pirja.

Pirja tuntui vastaavan parhaiten vanhaa punaista omenalajiketta, josta olemme pitäneet kovasti. Arvelemme vanhan lajikkeemme olevan Lavia, mutta varmuutta emme saaneet, vaikka Muhevaisen myyjät sitä kanssamme pähkäilivätkin. Itse pidän vähiten jauhoisesta valkeasta kuulaasta, ja uuden puun tuli olla kirpakka, tiivis omenalajike, joka oli elo-syyskuun vaihteessa poimittavissa.

Miehen solmimien omenapuukauppojen yhteydessä nakkasin tiskille max. 60-senttiseksi kasvavia laukkakukkasipuleita (Allium multibulbosom) ja kaunopunahatun valkoisen White Swan -version houkuttelemaan mehiläisiä ja eritoten perhosia pihallemme. Ne odottavat jo kukkapenkissä kevättä 2015!

Liljat ja syysleimut, heinäkuun kauneimmat kukkijat!

Puutarhani on nyt runsaimmillaan. Liljat ja syysleimut kukkivat väri toisensa jälkeen, kärhöt kiipeävät kaarta pitkin ja helokki ja tarha-alpi valloittavat upealla keltaisellaan.

Lisäksi aina kauniit pelargonit kukkivat komeasti asetelmassa ja oven vierustalla. Riippapelargonit kukkivat vielä erittäin harvakseltaan, mutta nuppuja näkyy!

Pinkki väriminttu on päivän piristys! Nämä pääsevät oikeuksiina isoina ryppäinä, ja olen iloinen, että ne ovat levinneet isoksi kimpuksi. Punainen lajike, joka ei vielä Vantaalla kuki, on vieläkin suurempi.

Tämän on pakko olla joku salvia?!

 Lopuksi ylläri pylläri, jonka joka vuosi luulen menettäneeni: syyssädekukka. Tänä vuonna se tupsahti taas omalla paikalleen, ihan yllättäen. Kukinnot ovat valitettavan harvassa, jos vertaa vuoteen 2012.

Pilvin pimein komeita pioneja ja harjaneilikoita

Tänään oli pitkästä, pitkästä aikaa oikein lämmin kesäpäivä, mikä mahdollisti oleskelun ulkona pistäytymistä pidempään. Vihdoin siis sain kuvamateriaaliakin aikaiseksi.

Rankat sateet ja viileä sää ovat vaikuttaneet mustasilmäsusannaani, jonka olisi pitäisinyt olla pata-asetelman tähti. Tähteyden sijaan se on puoliksi mätääntynyt, kukinnoton ressukka.

Pionit ovat kuitenkin voimissaan tuettuani niitä vaikeita sadeaikoina. Ne kukkivat runsaina, jokaikinen - jopa niin runsaina, että olen raaskinut leikata niitä yksittäisinä varsina sisällekin tuoksumaan.

Harjaneilikatkin kukkivat nyt upeissa väreissä, ja karpaattienkellon siniset kukat ovat täysin avautuneet.

Muita kukintonsa aloittaneita ovat punainen isotähtiputki, jaloritarinkannus ja viimeisenä verikurjenpolvi. Viimeisestä kuvasta olen erityisen ylpeä.

Näitä ostin aikoinaan etupihalle valkoisen, mutta huomaan senkin olevan punainen.